Tältä se tuntui

Kotkan-kuukauteni on nyt takana, ja kirjoitan tätä jo Helsingissä. Listasin kymmenen asiaa, mistä vieraspaikkakuntalaisena ja turistina vaikutuin tai mitä pohdin.

Suurina totuuksina en näitä kirjoita vaan yhden kävijän kokemuksina.

Huomiot eivät etene tärkeysjärjestyksessä.

Kuvina seikkailevat välissä asiat, jotka tuottivat minulle hyvää tuulta. Sellaisista pitäisi tehdä lakisääteisiä.

Veistospromenadin ja kuvanveistäjä Tommi Toijan teos
 Tuulenviemää Keskuskadun ja Kapteeninkadun kulmassa (2011).

YKSI

Kotkan pyhä kolminaisuus on selvä: se koostuu puistoista, veistosulkomuseosta sekä merestä ja saarista. Monen kunnan ja kaupungin päättäjät lienevät kateellisia Kotkalle kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosesta ja tämän kultaisesta kädestä. Se ei kannata, mutta hyvä kannattaa panna kiertämään.

Kun Kotkan puistoja käy tutkimassa vuosittain kuitenkin jopa 30 eri kunnan ja kaupungin puistotoimen ryhmää, eikö se tarkoita sitä, että puistot alkavat loistaa pian muuallakin?

Kotkassa on tajuttu myös, että puistossa pitää voida puuhata jotakin eikä vain katsella silmillään. Minä soittelin ensimmäistä kertaa ksylofonia kesäillassa, mikä oli mahdollista Katariinan Meripuistossa.

Kaksi

Hurmaannuin erityisesti Veistospromenadin tämän vuoden teoksesta, orimattilalaisen Virpi Kannon teoksesta Elämän tanssi.
Tuttavani kertoi kävelevänsä kauppareissullaan kahdeksan Veistospromenadin veistoksen ohi. Tätä minä väitän ylellisyydeksi. Tämänkin hyvän voi panna kiertämään muualla Suomessa.

Hurmaannuin myös taloista, erityisesti funkistaloista.

Kolme

Ei ole yksin Kotkan ongelma, että tänä kesänä kesää alettiin julistaa päättyneeksi juuri kun se alkoi. Pääsy joihinkin Kotkan saariin loppui tai hankaloitui jo heinäkuun lopussa. Esimerkiksi Rankkiin pääsi (myös minä!) yleisön pyynnöstä vielä ylimääräisellä laivavuorolla 16. elokuuta.

Jo elokuussa turistin oli siis jo vähän vaikeampaa olla turisti, eikä pidä ajatella vain turisteja: on eläkeläisiä, äitejä ja isiä pienine lapsineen, vapaapäiväläisiä, vuorotyöläisiä, työttömiä – ylipäänsä ihmisiä, joilla nyt sattuu olemaan aikaa ja halua liikkua.

Entä jos kesää on vielä jäljellä syyskuussa? Entä muut vuodenajat?

Vanhoja tapoja toimia voi aina muuttaa.

Kotkan puistotoimi ja Kotkamills Oy loivat Juha Vainion kadulla sahanpurusta hiekkadyynejä.

Neljä

Kantasatama-hanke on rohkea, mutta Suomi tarvitsee nyt juuri tällaisia kylmänhuimia uusia ideoita. Toivotan onnea!

Mikäkö Kantasatama-hanke? Katso tästä: http://bit.ly/1Un6bra

Viisi

Jotkut ovat sitä mieltä, että kotkalaiset eivät osaa arvostaa omaa kaupunkiaan. Monet osaavat. Toki hyviin asioihin voi tottua niin, ettei niitä aina enää ”näe”. Tehokasta vastamyrkkyä tähän on käymällä katsomassa, minkälaista on muissa suomalaisissa kaupungeissa.

Kuusi

En törmännyt kertaakaan tylyihin ihmisiin, kun käytin paikallisia palveluita.

Seitsemän

Kotkassa ei ollut tarjolla vain kaakon kulttuuria. Kuuntelin argentiinalaista tangoa (Kymi Sinfoniettan loistava syyskauden avaus), kuuntelin suomalais-brasilialaista runonlausuntaa ja musiikkia, ranskalaista elokuvaa ja pyörähdin maistelemassa Kreikan-ystävien herkkuja. Muitakin maita oli tarjolla.

Koko Kotka neuloo -tapahtuma puki Sibeliuksenpuiston puut käsitöihin.
Nuorisovaltuuston ideaa lähti toteuttamaan 15 eri järjestöä. 

Kahdeksan

Kymen Sanomista voi edelleen lukea joka päivä, mitkä laivat vierailevat Kotkassa. Laivalistalla on pitkä perinne.

Mussalossa ei pääse bongaamaan laivoja, mutta olisiko keinoa päästä laivoja fyysisesti yhtään lähemmäksi? En tiedä, minä kysyn.

Netissä Kotkansaaren ja Mussalon edustan laivaliikennettä voi seurata esimerkiksi MarineTraffic.com -palvelun kautta: http://www.marinetraffic.com/fi/ais/home

Yhdeksän

Olin Kotkassa paitsi turisti, myös keliaakikko, joka käy gluteenittomalla ruualla. Erikoismaininnat lähtevät Kesäkahvila Kalarannalle gluteenittomasta mustikkakakusta ja Kotipizzalle käytännöstä pyöritellä normipizzoja leivinpöydällä vain riisijauhossa (vehnäjauhon sijasta) – näin ilmassa ei leiju vehnäjauhopöly.

Petyin, kun en päässyt enää lounaalle Kotkan Klubille. Possoa en saanut, koska sitä ei ole olemassa gluteenittomana.

Kymmenen

Viihdyin Kotkassa erittäin hyvin. Totta kai tulen siksi uudelleen. Kiitos!

Veistospromenadin ja kuvanveistäjä Kim Simonssonin teos Idoli Kauppakadulla (2010).