Puistojen mies

- Tuohon lampeen tulee lumpeita ja tuonne puron alkulähteille vähintään neljän metrin teräsveistos, viittoili Kotkan kaupunginpuutarhuri, puutarhaneuvos Heikki Laaksonen huhtikuussa 2011 Karhulassa minulle, kun Jokipuisto oli vasta suuri työmaa.

Olin tuolloin toimittajana lyhyellä työkierrolla Kymen Sanomissa ja tein juttua Kotkan Karhulaa koskevista puisto- ja kaavavisioista. Vielä silloin puistoa nimitettiin Ystävyydenpuistoksi. Ihan hyvä, että nimi jäi Jokipuiston jalkoihin, sillä siinä kaikui Neuvostoliitto-patina.

Kymen Sanomat 8. huhtikuuta 2011. Kuvassa kaupungin kaavoitusarkkitehti Jarkko Puro (vas.) ja kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen sekä takana Jokipuiston työmaa.

Kävin nyt ensimmäistä kertaa valmiissa Jokipuistossa, ja Laaksonen lähti oppaaksi. Ja kyllä: lumpeet olivat lammessa, mutta Antti Maasalon Alkulähteellä-nimisellä teräsveistoksella oli mittaa peräti seitsemän metriä.

Puisto on hieno! Se näyttää muhkelta satukirjapuistolta. Pisteenä i:n päällä kulkee kaarisilta. Kovin monta lumpeenkukkaa ei ollut käyntihetkellä auki, ja puistoa halkova purokin oli jostain syystä lakossa, mutta en nyrpistellyt, päinvastoin. Puutarhaneuvosta vedettömyys harmitti, ja tämä ryhtyi soittelemaan apuvoimia selvittämään hiljenneen puron arvoitusta. 

Ajatusta on myös puiston kivissä; ei mitään pakasta vedettyä silograniittia vaan kierrätyskiveä. 

Jokipuisto elokuussa 2015

Puiston isä, puutarhaneuvos Heikki Laaksonen

Hetkeksi vaiennut puro taustalla, välissä lummelampi.

Puistosta tuli loppusijoituspaikka 126 vuotta syntynsä jälkeen myös Emil Wikströmin Tukinuittaja-veistokselle. Laaksosen mielestä paikka on sille paras mahdollinen, sillä hän uskoo, ettei missään Suomessa ole uitettu yhtä paljon tukkeja kuin vieressä lipuvassa Kymijoen Korkeakosken haarassa.

Laaksonen kertoo myös, että ensi kesää odottaa jo valmiina 20-metrinen ponttonilaituri, jonka jälkeen veneellä Jokipuistoon pääsee vaikka Helsingistä ja, ta-daa, silloin tällöin tuurimoottorilla Sapokasta, myös Karhulan torille.

Mutta keskitytään vielä lumpeisiin. Päähänpinttymän niistä Laaksonen sai parikymmentä vuotta sitten käydessään ranskalaiskylässä nimeltä Giverny, jossa taidemaalaari Claude Monet asui aikoinaan. Monet´n kodin ohi virtasi puro, johon taitelija oli kaivauttanut lummelammen.

- Ajattelin, että jos tuollainen sujuu lapiopelillä 1800-luvulla yksityisesti, kyllä Kotkan kaupungin pitää nyt yksi lummelampi saada aikaiseksi! Laaksonen selvittää. Lumpeet kukkivat Jokipuistossa kolmatta kesää. Jos lampi jäätyy joku talvi pohjaan asti, Laaksonen on jo varautunut henkisesti tilaamaan uusia taimia Hollannista.

Kukka ja nuppuja.

Claude Monet: The Water-Lily Pond 1899. Monet maalasi ahkerasti lumpeitaan.

     Pari asiaa vielä.

Loppuvuonna 60 täyttävä Laaksonen on ollut Kotkan kaupunginpuutarhurina vuodesta 1983 ja tehnyt Kotkasta puistokaupungin: on Sibeliuksenpuiston peruskorjausta, Isoapuistoa, Sapokan vesipuistoa, Katariinan Meripuistoa, Veistospromenadia ja Jokipuistoa. Hän on yksinkertaisesti Suomen puistonero.

Kyselin Laaksoselta, onko puisto koskaan valmis? Eipä ole, puutarhaneuvos vastaa. Se muuttuu koko ajan vähän, tai ainakin sen pitäisi muuttua. 

- On normaali käytäntö monessa paikassa – Helsingissäkin näyttää olevan –  että kun puisto menee riittävän huonoon kuntoon, sen kunnostamiseen saadaan iso tukku rahaa. Sen jälkeen alkaa jälleen uusi alamäki. Meillä se on niin päin, että kun puisto on kunnostettu – usein se kestää vähän  pidempään, koska budjetti on pieni – sen jälkeen alkaakin loiva nousu, koska se pidetään kunnossa jatkuvasti pienillä kunnostustöillä, Laaksonen paljastaa.

Kuulemma vähän sama juttu kuin autokaupassa. Yleensä auton arvo alkaa laskea heti kun pääsee ulos kaupasta. Jos omistaakin museoauton, jota tuunailee pikkuhiljaa, arvo vain kasvaa.

Laaksonen on halunnut tehdä puistoja niin, että niistä löytyisi tekemistä kaikenikäisille. Tosin vaatimustaso nousee kohisten. Laaksonen kertoo eräältä äidiltä saamastaan puhelusta. Äidillä oli sujunut lapsineen Katariinan Meripuistossa mukavasti koko päivä. Kritiikkiä tuli silti siitä, että puistosta ei löytynyt laitteita alle yksivuotiaille (!)

-  Nyt siellä on ns. vaippakeinuja, mihin kahdeksankuisen voi pistää, Laaksonen hymyilee.

Videolla Laaksonen  kiteyttää, miten syntyy hyvä puisto. Kaiken takana on – paikka. 

Lisää tietoa Kotkan puistoista löytyy tästä: http://www.kotka.fi/asukkaalle/puistot_ja_viheralueet/puistojen_esittely