Perunanuijaa etsimässä

Sanoin tänään ensimmäisen kerran "mie".
Vahingossa pääsi.
Oikeasti se kai pitäisi mennä jostain "mien" ja "miän" väliltä, mutta "miekin" on paljon pohjalaissyntyisen suusta.

Tänään oli Kotkan torilla peräkonttikirppis. Joidenkin tietojen mukaan se olisi ollut myös kesän viimeinen. Viimeinen? Juuri kun kesä alkoi?
Tavoitin Kotkan Kauppatie ry:n torivastaavan Virpi Ylä-Outinen-Aholan, jonka mukaan kesän viimeinen peräkonttikirppis on 22. elokuuta. Kuun viimeinen lauantai on Siivouspäivä, siis kaikille ilmainen kirpputoripäivä.
Yritin vakuuttaa Virpille, että leppoista peräkonttikirppistä kannattaa pitää auki vielä ainakin syyskuun. Nytkin autoja riitti kahteen riviin, tusinan verran.

Kotkan peräkonttikirppis. Taustalla komea (On se minusta!) Kotkan kaupungintalo.

Halusin ostaa kirpputorilta perunanuijan - sellaisen elämää nähneen. En tarvitse sitä muusin tekoon vaan pelkästään olemaan toisten perunanuijien kanssa. Niitä minulla on jo päälle 30. Niin, ihmiset keräilevät merkillisiä asioita.

Putkiremontin ja tulevan keittiöremontin takia jouduin väliaikaisesti pakkaamaan nuijani. Saanko esitellä:

En löytänyt uutta nuijaa Kotkan torilta, mutta option ensi lauantain kaupanteosta.

Kävin tarkistamassa myös Fida lähetystorin kirpputorin (Mariankatu 14). Siellä oli yksi nuija, mutta malli oli liian tavallinen. Tsekkasin myös Pelastusarmeijan kirpputorin (Keskuskatu 23), jossa ei ollut nuijaa, mutta puolellatoista eurolla mukaani pääsi fillarointiin täydellinen olkalaukku, kas tässä:

Minä olen siis se, joka painaa Kotkassa huutavajarruisella filarilla. Teettäisin heti jarruille jotakin, jos Kotkansaarelta löytyisi fillarihuolto. Ei löydy - pitäisi huudattaa pyörää ensin Karhulaan asti.

Ajelehtimaan lähtenyt lauantai (olisiko sittenkin pitänyt lähteä juoksemaan ainoilla Virolahdelle?) vei minut seuraavaksi Tornatorintielle Kesäkahvila Kalarantaan, koska olisin halunnut esitellä teille osasyyn perunanuijilleni. Taputtelin ovea tietysti puoli tuntia kahvilan kiinnimenon jälkeen.

Ryhdyin keräämään perunanuijia alunperin siksi, että näin Espoon modernin taiteen museossa Emmassa kuvanveistäjä Kari Cavénin taideteoksen, joka koostuu seinällisestä perunanuijia. Se oli niin lumoava näky, että varastin idean.
Koska maailma ON pieni, Kotkassa Kesäkahvila Kalarannan seinällä on myös Cavénin puutyö nimeltä Evp. Se koostuu seinällisestä puuhöyliä. Käyn ensi viikolla ottamassa kuvan siitä ja lisään tämän postauksen loppuun.

Paluumatkalla oli poikettava Satamakadulla Galleria Uuteenkuvaan. Galleriassa on 22. elokuuta asti näytteillä lappeenrantalaisen taidemaalarin Tuulia Iso-Tryykärin maalauksia. Ne ovat taiteilijan omakuvia - ja sisältävät monelle naiselle tuttuja fiiliksiä, vai mitä?

Tuulia Iso-Tryykäri: Korsetti (2015)

Matka jatkui viereistä Kauppakatua, jonka reunustalla odotteli helsinkiläisen kuvataitelijan Kim Simonssonin teos Idoli. Mainio otus!
En ole nähnyt missään suomalaisessa kaupungissa niin paljon taidetta ulkona kuin Kotkassa. Tähän aiheeseen palaan myöhemmin, ehdottomasti.

Kim Simonsson: Idoli (2010)

PS. Lupasin kuvaa Cavénin höyläteoksesta. Se sopiikin kuin nenä päähän rakennukseen, jossa toimii Suomen Puuvenekeskus.

Arvaatko, kuinka monta höylää teoksessa on?

Kari Cavén: Evp (2008)

Kuulemma noin 600 höylää!