Powered By Blogger
Näytetään tekstit, joissa on tunniste meri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste meri. Näytä kaikki tekstit

31. elokuuta 2015

Tältä se tuntui


Kotkan-kuukauteni on nyt takana, ja kirjoitan tätä jo Helsingissä. Listasin kymmenen asiaa, mistä vieraspaikkakuntalaisena ja turistina vaikutuin tai mitä pohdin.
Suurina totuuksina en näitä kirjoita vaan yhden kävijän kokemuksina.
Huomiot eivät etene tärkeysjärjestyksessä.
Kuvina seikkailevat välissä asiat, jotka tuottivat minulle hyvää tuulta. Sellaisista pitäisi tehdä lakisääteisiä.

Veistospromenadin ja kuvanveistäjä Tommi Toijan teos
 Tuulenviemää Keskuskadun ja Kapteeninkadun kulmassa (2011).

YKSI
Kotkan pyhä kolminaisuus on selvä: se koostuu puistoista, veistosulkomuseosta sekä merestä ja saarista. Monen kunnan ja kaupungin päättäjät lienevät kateellisia Kotkalle kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosesta ja tämän kultaisesta kädestä. Se ei kannata, mutta hyvä kannattaa panna kiertämään.
Kun Kotkan puistoja käy tutkimassa vuosittain kuitenkin jopa 30 eri kunnan ja kaupungin puistotoimen ryhmää, eikö se tarkoita sitä, että puistot alkavat loistaa pian muuallakin?
Kotkassa on tajuttu myös, että puistossa pitää voida puuhata jotakin eikä vain katsella silmillään. Minä soittelin ensimmäistä kertaa ksylofonia kesäillassa, mikä oli mahdollista Katariinan Meripuistossa.

Kaksi
Hurmaannuin erityisesti Veistospromenadin tämän vuoden teoksesta, orimattilalaisen Virpi Kannon teoksesta Elämän tanssi.
Tuttavani kertoi kävelevänsä kauppareissullaan kahdeksan Veistospromenadin veistoksen ohi. Tätä minä väitän ylellisyydeksi. Tämänkin hyvän voi panna kiertämään muualla Suomessa.

Hurmaannuin myös taloista, erityisesti funkistaloista.

Kolme
Ei ole yksin Kotkan ongelma, että tänä kesänä kesää alettiin julistaa päättyneeksi juuri kun se alkoi. Pääsy joihinkin Kotkan saariin loppui tai hankaloitui jo heinäkuun lopussa. Esimerkiksi Rankkiin pääsi (myös minä!) yleisön pyynnöstä vielä ylimääräisellä laivavuorolla 16. elokuuta.
Jo elokuussa turistin oli siis jo vähän vaikeampaa olla turisti, eikä pidä ajatella vain turisteja: on eläkeläisiä, äitejä ja isiä pienine lapsineen, vapaapäiväläisiä, vuorotyöläisiä, työttömiä – ylipäänsä ihmisiä, joilla nyt sattuu olemaan aikaa ja halua liikkua.
Entä jos kesää on vielä jäljellä syyskuussa? Entä muut vuodenajat?
Vanhoja tapoja toimia voi aina muuttaa.

Kotkan puistotoimi ja Kotkamills Oy loivat Juha Vainion kadulla sahanpurusta hiekkadyynejä.

Neljä
Kantasatama-hanke on rohkea, mutta Suomi tarvitsee nyt juuri tällaisia kylmänhuimia uusia ideoita. Toivotan onnea!
Mikäkö Kantasatama-hanke? Katso tästä: http://bit.ly/1Un6bra

Viisi
Jotkut ovat sitä mieltä, että kotkalaiset eivät osaa arvostaa omaa kaupunkiaan. Monet osaavat. Toki hyviin asioihin voi tottua niin, ettei niitä aina enää ”näe”. Tehokasta vastamyrkkyä tähän on käymällä katsomassa, minkälaista on muissa suomalaisissa kaupungeissa.

Kuusi
En törmännyt kertaakaan tylyihin ihmisiin, kun käytin paikallisia palveluita.

Seitsemän
Kotkassa ei ollut tarjolla vain kaakon kulttuuria. Kuuntelin argentiinalaista tangoa (Kymi Sinfoniettan loistava syyskauden avaus), kuuntelin suomalais-brasilialaista runonlausuntaa ja musiikkia, ranskalaista elokuvaa ja pyörähdin maistelemassa Kreikan-ystävien herkkuja. Muitakin maita oli tarjolla.

Koko Kotka neuloo -tapahtuma puki Sibeliuksenpuiston puut käsitöihin.
Nuorisovaltuuston ideaa lähti toteuttamaan 15 eri järjestöä. 

Kahdeksan
Kymen Sanomista voi edelleen lukea joka päivä, mitkä laivat vierailevat Kotkassa. Laivalistalla on pitkä perinne.
Mussalossa ei pääse bongaamaan laivoja, mutta olisiko keinoa päästä laivoja fyysisesti yhtään lähemmäksi? En tiedä, minä kysyn.
Netissä Kotkansaaren ja Mussalon edustan laivaliikennettä voi seurata esimerkiksi MarineTraffic.com -palvelun kautta: http://www.marinetraffic.com/fi/ais/home

Yhdeksän
Olin Kotkassa paitsi turisti, myös keliaakikko, joka käy gluteenittomalla ruualla. Erikoismaininnat lähtevät Kesäkahvila Kalarannalle gluteenittomasta mustikkakakusta ja Kotipizzalle käytännöstä pyöritellä normipizzoja leivinpöydällä vain riisijauhossa (vehnäjauhon sijasta) – näin ilmassa ei leiju vehnäjauhopöly.
Petyin, kun en päässyt enää lounaalle Kotkan Klubille. Possoa en saanut, koska sitä ei ole olemassa gluteenittomana.

Kymmenen
Viihdyin Kotkassa erittäin hyvin. Totta kai tulen siksi uudelleen. Kiitos!

Veistospromenadin ja kuvanveistäjä Kim Simonssonin teos Idoli Kauppakadulla (2010).

26. elokuuta 2015

Pellen yllätys


Haminassa syntynyt rocklegenda Pelle Miljoona sai viime vuoden kesäkuussa patsaan Haminan Tervasaareen, niemen kärkeen, ja pakkohan sitä oli käydä katsomassa kun kaakossa kääntyilin.

Pelle Miljoonalla, tällä Haminan lahjalla suomalaiselle punkille, on riittänyt juhlaa tänäkin vuonna. Helmikuussa mies täytti 60 vuotta, ja heinäkuussa Kotkan Meripävillä hän vastaanotti Juha Vainio -palkinnon (6 000 euroa).

Elokuisena kesäpäivänä Tervasaaren kärki oli idyllinen niemeke, mutta melko tyhjä; vain herraseurue pelasi petankkia kuten kuulemma joka kesäaamupäivä.

Mutta missä rumpuja soittava Pelle luuraa?

Pieni rumpali Pelle Miljoona löytyy kuin löytyykin rantakiviltä.

Löytyihän Pelle, mutta hämmennys on iso. Tähänastiset lehti- ja nettikuvat olivat antaneet vaikutelman isommasta Pellestä kuin kuvanveistäjä Heimo Suntion tekemä teos todellisuudessa on. Itse patsaalla oli korkeutta tuskin metriäkään, mikä ei sinänsä huononna sitä. Se vaan on - pieni.

Kertoman mukaan Pelle Miljoona halusi patsaansa juuri
 Tervasaaren rantaan...
... koska löysi jo pienenä kaukokaipuun sisältään.
Tervesaaresta lähtiessä käyn pyytämässä Tervasaaren toista merkkihenkilöä poseeraamaan museolaiva S/S Hyökynsä kanssa. Kyse on ex-merimies Patu Patasesta, joka täytti 70 vuotta elokuun alussa.

Patasen tavanneet tietävät, että miehen kanssa ei pysty vaihtamaan vain kahta sanaa. Hänellä on niin paljon asiaa. Aivan aluksi Patu laittaa soimaan Pelle Miljoonan menneen hitin Moottoritie on kuuma.
Patasen unelma on, että hän löytäisi merimuseomaailmalleen seuraavan kodin ja hänen kaupungilta vuokraamansa entinen Tullikamari säätiöitäisiin. Koska Patanen kumppaneineen on sitä mieltä, että Tervasaari on jätetty heitteille, hän julisti toukokuussa Tervasaaren itsenäiseksi valtioksi nimeltä Tervasaaren Hamina. Tämä oli tietysti etupäässä täyttä showta.

Pirautan kuitenkin Haminan kaupunkikehitysjohtajalle Matti Filpulle. Filppu pitää ihan mahdollisena, että Tullikamarin rakennus säätiöidään, jos rahoittajia löytyisi.
Hamina aikoo kehittää lähivuosina Tervasaaren aluetta asuinalueeksi ja kaupunginosaksi. Asemakaava on valmis, jota pääset halutessasi katsomaan tästä: http://bit.ly/1V9R9aJ

Patu ja Patun paatit...
...ja Patun valtakunta.
Tullikamarilta Haminan keskustaan on noin kilometri. Myönnän, etten muistaakseni ole edes käynyt ennen Haminan cityssä. Se onkin loikka johonkin täysin muuhun aikakauteen, josta puuttuvat vain pitkähameiset aurinkovarjoa kannattelevat rouvat ja silinterihattuiset miehet. Hienoa, että on jäljellä näitä muita maailmoita.

Raatihuone vasemmalla, Johanneksen kirkko takana.
Haminan keskustassa on ympyränmuotoinen asemakaava. Sydämenä on Raatihuone, jolta ympyröivältä Raatihuoneentorilta erkanee sädemäisesti kahdeksan katua.
Taas Raatihuoneentorin suuntaiset seuraavat ympyräkadut on nimetty Pikkuympyräkaduksi ja Isoympyräkaduksi. Maailmassa on vielä jäljellä jotakin loogista.

Asemakaavasta johtaa tietysti sanonta, että pää on pyörällä kuin Haminan kaupunki. Muistelin toistakin sanontaa, jonka mukaan Haminassa (tai Haminasta) tuulee. Mistä se on lähtöisin? Siihen en löytänyt vastausta. Jos tiedät, kerro minulle kommenttina tämän postauksen loppuun, kiitos.

Valitettavasti tällä kertaa en ehtinyt kuin kävellä hetken ympyrää pää pyörällä ja istahtaa kahville Cupcake Cafeehen. Tämän keliaakikon iltapäivähetki pelastui gluteenittoman mustaherukka-Pavlovan ansiosta, eikä se ole mikään pikkujuttu.

Mustaherukka-Pavlova.
Vielä: Taannoisessa postauksessa hain ja löysin pyttistä Pyttiksestä eli Pyhtäältä.
Mutta löytyyhän Haminallakin nimeen lyöty ruoka: Ham.
Olla Hamina eli kinkkuna!
Just saying.

11. elokuuta 2015

Hellepäivä Varissaaressa


Tunnen syvää myötätuntoa lomansa päättäneiden ja koululaisten puolesta, sillä kaakossa alkoi tänään tiistaina hellekesä.
Hehkun yhä punaisena.

Oli täydellinen päivä lähteä tuurilla Kotkan Varissaareen! Vitsi on kieltämättä kulunut, mutta tuurilla ei ole mitään tekemistä hyvän onnen kanssa; kyse on saaristoliikenteen aluksesta.
M/s Klippanin ensimmäinen vuoro puoliltapäivin tuli täyteen meitä kesän makustelijoita.


M/s Klippan.

Siellä siintää Varissaari.

Varissaaren vanha linnoitussaari valleineen on vain kymmenisen minuutin matkan päässä Sapokasta. Siellä suunnalla käytiin Ruotsinsalmen meritaisteluita 1789-90, ja nähtävillä on uponneesta fregatista St. Nikolaista nostettuja jäännöksiä ja tykkejä. Viime sotien aikana valleilla oli ilmatorjuntapatteri.

Varissaari oli ensikertalaiselle kiva pikkusaari, mutta tarpeksi iso tunteakseen olevansa saarella. Juuri nyt rannat olivat luonnonkukista keltaviolettina. Myönnän, etten tuntenut läheskään kaikkia lajeja.

Varissaareen tuurilla pääsee elokuun loppuun asti, mutta hämmennyin huomatessani, että kesäliikennöinti lopahti moneen suuntaan jo viime viikonvaihteessa.
Kesähän alkoi vasta! Katsokaa ulos, vielä on kesää jäljellä sekä meitä turisteja, lomalaisia, eläkeläisiä tai muuteen vaan saariin haluavia.

Katsottu kuulemma on, ja Rankkiin pääsee vielä ensi sunnuntaina 16.elokuuta Kajava-aluksella.
Pääsenkö vielä siis sanomaan:

                                                Kotka Rankki,
                                                ohutta
                                                yläpilveä.

Mussalo siintää.
Kotkansaari siintää.
Kiireisintä Varissaaressa oli koiralla nimeltä Jesita.
Vuohenjuustosalaatilla kesäravintola Vaakussa.
Takaoikealla Ruotsinsalmen toisen meritaistelun (1790) muistomerkki.