Tallinnan tiloista ja vähän muustakin

Tallinnan-kuukausi on sujahtanut ohi kuin tarjoilija pahimmillaan, mutta monta hajahuomiota on tarttunut huiviin. Esimerkiksi, että kaupungista löytyy alkoholia leffasalissa (!) myyvä baari (linkki)

 http://www.kinosoprus.ee/et/jaan-ruusi-baar tai moderni kauppakeskus, jossa voi luulla hetkellisesti olevansa Venäjällä (tämä ihan ilman arvolatauksia). (linkki) http://stroomikeskus.ee/

Leffabaari

Fyysinen huomio on myös se, että kovasta vauhdistaan huolimatta autot pysähtyvät AINA suojatien edessä. Todennäköisesti ehdin tottua siihen ja jään heti Helsingissä auton alle, kun oletan yhä niin.

Mutta lähdetään Patarein vankilaan. Patarein linnoitus toimi vankilana 1920 - 2002. Itselläni käynti tähän vankilamuseoon oli jo kolmas, mutta on vaarana jäädä viimeiseksi.

Ensimmäisellä kerralla vankilassa tuli vielä autenttisen oloinen tunne (tai mitä sen voisi kuvitella olevan). Tuulen heiluttelemat pitsiverhoriekaleet jossakin nurkassa menivät kyllä silloin jo yli ja ohi. Toinen kerta meni samassa innostuksessa esitellessä paikkoja ystävälle: ”Katsos, tuolla on hirttohuone!”

Tämän jälkeen vankilaan oli selvästi päästetty yhä enemmän nuoria taiteilijoita projekteineen. Vankilamuseon johtaja Andrus Villem kertoi sähköpostiviestissään, että taide on maalattu kuluneiden kymmenen vuoden aikana eri festivaalien yhteydessä. 

Patereista on olemassa valokuvat, Villem kuin lohdutti pohdiskeluuni, ettei kukaan välttämättä enää tiedä, miltä alkuperäinen vankila näytti.

Joka tapauksessa se tuskin on enää saneerattavissa esiin. Kun kalusteita on poistettu ja siirrelty, tehty ”installaatioita” ja osa kopeista muuten vaan ”riisuttu”, osa vankilaa näyttää nyt tältä:

Luin netistä joitakin blogipostauksia, ja jotkut ovat näemmä jääneet siihen luuloon, että kyse olisi vankien omasta luovasta kädenjäljestä. Ei ole. Joitakin kynänjälkiä toki on, mutta mistä kävijä voisi ne erottaa – varsinkin kun opasteita ei juuri ole.

Todella sääli. Vankila on ylipäänsä todella huonossa kunnossa, ja valtio on yrittänytkin myydä sitä pitkään.  Huhupuheiden mukaan kolmella miljoonalla eurolla lähtisi.

Yhtä surulliselta näyttää Linda Linen terminaalin päädystä nouseva Linnahallin kulttuuri- ja urheilukeskus, joka valmistui Moskovan 1980:n kesäolympialaisia varten. Monumentaalinen rakennus on suojelukohde, mutta enää pystyyn kuollut tagien alusta. Sen korjaaminen söisi mielettömästi rahaa, mitä tietenkään ei keneltäkään löydy. Sen korjaaminen OLISI loistavaa.

Linnahallin juurella.

Linnahallin laella.

Uskoisitko, että alapuolelta löytyy 4800-paikkainen konserttisali ja 3000-paikkainen jäähalli. Tästä youtube-linkistä näkee, mitä kaikkea se oli:  https://www.youtube.com/watch?v=-YuJFgZ5WIc

Loppuun val(i)oisempaa. Tallinnassa viipyvälle tulee tietysti ruokakauppa tutuksi. On kiva maistella sitä ja tätä itselle uutta. Tällä kertaa kymmenen luovaa pistettä tipahtaa Valio Baltialle, Valion tytäryhtiölle. 

Virolaisen kaupan jogurttihyllyltä löytyi tytäryhtiöltä ennakkoluulottomia yhdistelmiä kuten mustaherukka-inkivääri tai viinirypäle-vihreä tee. Söisin Suomessakin! Viron elintarvikeliitto palkitsi muuten Valio Eestin cappuccinopiimän (Kefir cappuccino) tämän vuoden parhaaksi elintarvikkeeksi.  En ihmettele! Sitäkään ei saa Suomesta.

Emo-Valio puolestaan tuo Viroon laktoositonta maitoa. Ainakin Tallinnan hipsterikertoimen noustua selvästi rasvatonkin nähtävästi kelpaisi - toki Suomi-turistillekin.