Tallinnan tiloista ja vähän muustakin

Tallinnan-kuukausi on sujahtanut ohi kuin tarjoilija pahimmillaan, mutta monta hajahuomiota on tarttunut huiviin. Esimerkiksi, että kaupungista löytyy alkoholia leffasalissa (!) myyvä baari (linkki)

 http://www.kinosoprus.ee/et/jaan-ruusi-baar tai moderni kauppakeskus, jossa voi luulla hetkellisesti olevansa Venäjällä (tämä ihan ilman arvolatauksia). (linkki) http://stroomikeskus.ee/

Leffabaari

Fyysinen huomio on myös se, että kovasta vauhdistaan huolimatta autot pysähtyvät AINA suojatien edessä. Todennäköisesti ehdin tottua siihen ja jään heti Helsingissä auton alle, kun oletan yhä niin.

Mutta lähdetään Patarein vankilaan. Patarein linnoitus toimi vankilana 1920 - 2002. Itselläni käynti tähän vankilamuseoon oli jo kolmas, mutta on vaarana jäädä viimeiseksi.

Ensimmäisellä kerralla vankilassa tuli vielä autenttisen oloinen tunne (tai mitä sen voisi kuvitella olevan). Tuulen heiluttelemat pitsiverhoriekaleet jossakin nurkassa menivät kyllä silloin jo yli ja ohi. Toinen kerta meni samassa innostuksessa esitellessä paikkoja ystävälle: ”Katsos, tuolla on hirttohuone!”

Tämän jälkeen vankilaan oli selvästi päästetty yhä enemmän nuoria taiteilijoita projekteineen. Vankilamuseon johtaja Andrus Villem kertoi sähköpostiviestissään, että taide on maalattu kuluneiden kymmenen vuoden aikana eri festivaalien yhteydessä. 

Patereista on olemassa valokuvat, Villem kuin lohdutti pohdiskeluuni, ettei kukaan välttämättä enää tiedä, miltä alkuperäinen vankila näytti.

Joka tapauksessa se tuskin on enää saneerattavissa esiin. Kun kalusteita on poistettu ja siirrelty, tehty ”installaatioita” ja osa kopeista muuten vaan ”riisuttu”, osa vankilaa näyttää nyt tältä:

Luin netistä joitakin blogipostauksia, ja jotkut ovat näemmä jääneet siihen luuloon, että kyse olisi vankien omasta luovasta kädenjäljestä. Ei ole. Joitakin kynänjälkiä toki on, mutta mistä kävijä voisi ne erottaa – varsinkin kun opasteita ei juuri ole.

Todella sääli. Vankila on ylipäänsä todella huonossa kunnossa, ja valtio on yrittänytkin myydä sitä pitkään.  Huhupuheiden mukaan kolmella miljoonalla eurolla lähtisi.

Yhtä surulliselta näyttää Linda Linen terminaalin päädystä nouseva Linnahallin kulttuuri- ja urheilukeskus, joka valmistui Moskovan 1980:n kesäolympialaisia varten. Monumentaalinen rakennus on suojelukohde, mutta enää pystyyn kuollut tagien alusta. Sen korjaaminen söisi mielettömästi rahaa, mitä tietenkään ei keneltäkään löydy. Sen korjaaminen OLISI loistavaa.

Linnahallin juurella.

Linnahallin laella.

Uskoisitko, että alapuolelta löytyy 4800-paikkainen konserttisali ja 3000-paikkainen jäähalli. Tästä youtube-linkistä näkee, mitä kaikkea se oli:  https://www.youtube.com/watch?v=-YuJFgZ5WIc

Loppuun val(i)oisempaa. Tallinnassa viipyvälle tulee tietysti ruokakauppa tutuksi. On kiva maistella sitä ja tätä itselle uutta. Tällä kertaa kymmenen luovaa pistettä tipahtaa Valio Baltialle, Valion tytäryhtiölle. 

Virolaisen kaupan jogurttihyllyltä löytyi tytäryhtiöltä ennakkoluulottomia yhdistelmiä kuten mustaherukka-inkivääri tai viinirypäle-vihreä tee. Söisin Suomessakin! Viron elintarvikeliitto palkitsi muuten Valio Eestin cappuccinopiimän (Kefir cappuccino) tämän vuoden parhaaksi elintarvikkeeksi.  En ihmettele! Sitäkään ei saa Suomesta.

Emo-Valio puolestaan tuo Viroon laktoositonta maitoa. Ainakin Tallinnan hipsterikertoimen noustua selvästi rasvatonkin nähtävästi kelpaisi - toki Suomi-turistillekin.

Värioppia Tallinnan Kalamajasta

Juuri tällä viikolla tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun Vanemuine-laiva avasi uudelleen Tallinna-Helsinki -laivareitin. Tallinnan-turistilla on siis vähintään juhlafiilis!

Tallinnaa olen kävellyt pitkin poikin siellä täällä, hyvin usein Kalamajassa. En siksi, että Kalajamasta on tullut niin trendikäs. Minua ovat vetäneet Kalamajaan syyt, joista en ole kuullut paljon huudeltavan, nimittäin puutalojen ovet.

Punaista ja vaaleanpunaista.

Kalamajassa ei ole kahta samanlaista ovea. Ja minkälaisia ovia! Katsokaa niiden väriyhdistelmiä, katsokaa vanhoja mestarillisia puuleikkauksia!

Jos tarvitsisin ideoita siihen, millä väreillä maalaisin taloni tai oveni, niin suunnistaisin oitis Kalamajan kaduille imemään vaikutteita. Tai jos tarvitsisin ideoita mihin tahansa värien käyttöön. Itselläni ei ole akuutteja värityspulmia, mutta saan ovista - etten sanoisi - väriterapiaa ja energiaa.

Ei ehkä ensimmäiseksi tulisi yhdistäneeksi näitä värejä, mutta toimii!

Ovi kuin karamelli.

Ehkä hienointa Kalamajan ovissa se, että ovet ovat vanhoja malleja, jotka pidetään hengissä, korjataan ja maalataan. Ovet pysyvät läpi sukupolvien! Toki seasta löytyy uudempia malleja, mutta niitä ei ole lopulta kovin paljon.
Jos joku tietää kertoa lisää Kalamajan ovien historiasta ja ovipuusepistä, kuulisin mieluusti.
Olen sitä mieltä, että Kalamajan ovet pitäisi dokumentoida perusteellisesti. Jos olisin esimerkiksi maaliyritys, teetättäisin ovista kuvakirjan.

"Maaalari maalasi taloa, sinistä ja punaista."

Hillityn tyylikästä.

Vai ehkä sittenkin vihreän sävyjä?

Ripaus rappioromantiikkaa.

Olen kuvannut kymmeniä Kalamajan ovia ja tehnyt niistä kuvaseinän Pinterestiin. Se löytyy tästä: https://fi.pinterest.com/EijaKoo/doors-of-kalamaja-kalamaja-uksed-tallinn-estonia/
Mitäkö muuta Kalamajasta löytyy? Vaikka mitä!
Omia suosikkejani ovat Patarein vankilamuseo: http://www.patarei.org/fi/toiminta/vankilamuseo/,
Kalamajan hautausmaapuisto: http://kuhuminna.tallinn.ee/Kohad/kalamaja-kalmistupark,
Kalamajan ainoa puulämmitteinen yleinen sauna (miesten sauna näyttää olevan suljettu heinäkuussa loppukuulle asti vaan ei naisten): http://www.kalmasaun.ee/uudised/0/readmore/276/
ja Jahu-kadun joka päivä avoinna oleva leipomokahvila: http://www.pagarikoda.ee/

Näiden jälkeen hoidettu on niin ruumis kuin mieli :)

Merta edemmäs torille

Tupsahdin Tallinnaan kokonaiseksi kuukaudeksi, ensimmäistä kertaa.

Pyörähdän etelänaapurissa usein, mutta useimmiten tuli hännän alla. Nyt ei ollut sitä ongelmaa, koska putkiremontti pisti lähtemään kotoa muutamaksi kuukaudeksi. Aloitin evakkoreissuni Tallinnasta.

Tallinna on kiva kaupunki. Etsin siellä paikkoja, joissa en ole käynyt aiemmin, ja niitähän yhä löytyy. Koska tykkään toreista, lähdin käymään Nömmen torilla, keskustasta lounaaseen.

Nömme tulee "nummesta", ja kaupunginosa onkin puutarhamainen, jopa metsäinen. En matkustanut Nömmeen suoralla bussilinjalla (tarkistin bussini reitin huolimattomasti), ja siksi satuin ohittamaan pysäkit Hiiu ja Metsa. Onneksi, sillä juuri nuo tienoomaisemat jäivät verkkokalvolle.

Nömmen toria kehutaan yhdeksi maan viehättävimmistä. Oikeassa ovat: Nömme on uusi suosikkini! Tuoretta, värikästä, runsasta ja viihtyisää! Vihanneksia, hedelmiä, marjoja, kukkia, kasveja.

Kauppahalli paloi muutama vuosi sitten, mutta tilalla on uusi. Myös torialueella on monta pientä puista pikkupuotia, joissa myydään kalaa, lihaa, juustoa, myös käsitöitä.

Söin torilla kesän ensimmäiset mansikkani. Tartolaista mansikkaa sai kilon neljällä eurolla eli parin euron litrahintaan. Maistuivat juuri siltä, mitä ensimmäisten pitääkin talven jälkeen.

Tori on auki maanantaista lauantaihin klo 9-18, sunnuntaina 9-17. Ne oikeat suorat bussilinjat keskustasta ovat 23 ja 36. Paikallisjunalla pääsee nopeammin, mutta ei yhtä viereen.
Kesäekstrana lauantaisin Nömmen torimarkkinoilla on tarjolla ilmaiskonsertteja klo 12 alkaen.

Mansikka on parhaimmillaan: ei lommon lommoa.

Huh, mitä vesimeloneja!

Viihtyisää ja leppoisaa.

Pieniä erillisiä kauppapuoteja...

...ja uusi kauppahalli.

Kauniina kesäpäivänä torimeininkiä ei riittänyt oikein kauppahallin sisälle asti.

Keliaakikon torikeikasta tuli täydellinen, kun torin Reval-kahvilsta löytyi gluteeniton beseerull.