Powered By Blogger

30. heinäkuuta 2013

Ilus keel!

Ryhdyin kaksi viikkoa sitten opiskelemaan uutta kieltä noin 35 vuoden tauon jälkeen. Edellinen kieli oli saksan kieli koulussa.
Nyt valitsin viron kielen. Miksi? Koska tykkään käydä Virossa ja on sääli, jos en ymmärrä mitään siitä, mitä siellä ympärillä tapahtuu.
Kahden viikon jälkeen voin vain sanoa, että eesti keel on ilus keel! Viron kieli on kaunis kieli!
Viro on suomalaiselle helppo ja vaikea. Sanoilla on sijamuotonsa kuten suomessa, joka lisää vaikeuskerrointa. Moni sana on tutunoloinen ja saattaakin tarkoittaa samaa kuin suomeksi - mutta harmittavan usein ei!
"Huvitavad" ei ole huvittavaa, vaan mielenkiintoista. "Kahjuks"-sanan kanssa ei tulla hulluksi. Sana tarkoittaa "valitettavasti".
"Kas ma tohin pilti teha?" Jos sinulta kysytään näin, kysyjä ei ehdota syvällistä tutttavuutta vaan yrittää kysyä, saako hän ottaa kuvan?
"Koristaga ruumiid!" ei ole horror-osaston huutelua vaan vain kehotus siivota huoneet!
Pientä hankaluutta tuottavat alkuun kysymyssanat: "mis" ei ole "missä" vaan "mikä". "Kus" on vasta "missä". Kysymyslause muodostetaan "kas"-apuverbillä aivan kuten englannissa "do":n avulla.
Uusi kieli edellyttää uutta suunkäyttöä! Hankalin on keskivokaali õ. Onneksi saarenmaalaiset ovat olemassa, sillä he kuulemma ääntävät sen ö:ksi ja antavat samalla sopivan excusen muillekin.


Tuttu kaupunki, mutta vieras kieli - tähän asti.

Alkeisryhmämme hyviä syitä opiskella viroa.
Kiitos opettaja, Merike Volar, mainiosta viron kielen startista!


Kävin kieleen kiinni Tallinnan yliopiston kesäkurssilla Tallinnassa. Viron kielen alkeiden opiskelijoista muodostettiin kolme pienehköä ryhmää, joskin jatkokurssilaisten ryhmät olivat jo isompia.
Viisikymppinen opiskelija oli jo seniori. Se ei haittaa, jos ei anna haitata! Lähinnä aloin miettiä, missä ovat muut? Olisiko tämä yliopistolle markkinaraon paikka?
Meidän pienryhmässämme oli kaksi saksalaista, yksi amerikkalainen, yksi unkarilainen, yksi latvialainen ja kaksi suomalaista. Meillä oli monia syitä opiskella viroa: Virossa käynti, muutto Viroon, työskentely Virossa sekä virolaiset juuret.
Hyviä syitä ja upeita ihmisiä! Meitä siunattiin lisäksi mainiolla opettajalla: kiitos Merike Volar, niin hyvä opettaja ja ratkihauska!
Mutta tästähän tämä vasta alkaa.
Uudet sanat, vyörykää tänne!
PS. Linkkivinkkinä Tallinnan yliopiston kesäkoulun nettisivut: http://summerschool.tlu.ee/

3. heinäkuuta 2013

Pölyt kapselista

Tämän jälkeen en pysty enää ohittamaan kadun tai tien varteen pudonnutta auton pölykapselia välinpitämättömänä.

Katsoisin sen muotoja ja miettisin, minkälainen siitä voisi tulla sen uudessa elämässä.

Mistäkö tämä nyt sitten alkoi?
En ole ihan varma; ehkä näin toisenlaisia pölykapseleita aivan aluksi yhteisöpalvelu Pinterestissä. Näin, minkälaisiksi ne olivat muuttuneet. Päätin, että kokeilisin pölykapselin tuunausta ensimmäistä kertaa. Jos pitäisin lopputuloksesta, nostaisin seinälle asti.

Ensimmäistä kertaa kävin myös Kytkintiellä Helsingin Tattarisuolla. Siellä on koko pitkä katu täynnä pieniä yrityksiä, jotka huoltavat tai purkavat autoja ja myyvät niiden varaosia. Myös pölykapseleita.

Kävin autollisen ystävän kyydissä Kytkintielä jo talvella. Typerykset! Me siis. Myyjä heilautti kättään takapihan suuntaan ja sanoi, että siellä niitä olisi - lumen alla. Teimme uuden reissun toukokuussa, jolloin tie pölykapselilavalle oli auki. Valikoin kuusi kappaletta, jotka jollakin tavalla sykähdyttivät. Vein ne sitten myyjän silmien alle.

- Sun autossa on kuusi pyörää, tämä huomautti vähän kysyvästi.

Minä sanoin, että "joo". En alkanut kertoa todellista käyttötarkoitusta, sillä eihän näistä tiedä. Tämä alan mahdollinen fanaatikko olisi voinut kieltäytyä myymästä pölykapseleita väärään tarkoitukseen. Miehet ovat niin herkkiä.

Lähtökohta oli siis tämä:



Ensin pesin niitä irti öljystä ynnä menneistä kurakeleistä. Ostin kaupasta kaksi purkkia spraymaalia, mattaa mustaa ja maalarinvalkoista. Kiikutin pölykapselit ulos muovin päälle spreijattavaksi yksitellen.

Vähitellen ne saivat uuden sielunsa. Halusin löytää niille pehmeitä vastakohtia: askartelin silkkiruusuja, pujotin rautalankaan tekohelmiä, etsin esille kaikki mustat nappini, löysin oikeankokoisen värjättävän pitsiliinan ja kirpputorilta palan keinoturkista. Kaikki muuttuivat paitsi yksi, joka sai pintaansa vain  maalikerroksen. Se kun oli jo tuunaamatta valmis.

Kenties ensi viikolla autan nämä seinälleni. Saattavat saada joskus lisää seuraa.


 
 
 
 
 
 
 
 
 
Olen muuten sitä mieltä, että autoissa metallinväriset pölykapselit ovat tylsiä.
Miksi niissä ei ole värejä tai kuvioita?
Pölykapselitaide on vielä niiiiiiiiin löytämättä!

P.S. Linkkivinkki: Tutustu Pinterestiin ja käy etsimässä - no vaikka pölykapseleita - englanniksi hubcap. Pinterestiin tosin täytyy ensin rekisteröityä, mutta mihinpä ei! Voit perustaa myös omia kuvaseiniä mille tahansa aiheille. Pinterestiin pääset tästä: https://pinterest.com/