Irtisanoin itseni viikko sitten työpaikastani. Se oli ensimmäinen kerta, kun sanoin itseni irti vakituisesta työsuhteesta. Tämä työsuhde kesti kokonaiset 29 vuotta. Kyllä, sitoutunut työntekijä!
Harvoin kukaan, koskaan, missään on enää saman työnantajan palveluksessa 29:ää vuotta. Siinä ei ole mitään järkeä. No, minä olin tähän saakka. Nyt lähdin etsimään ja löytämään jotakin uutta.
En ole saanut koskaan mistään tekemisestäni niin paljon palautetta kuin tästä. Jokainen on onnitellut ja kannustanut.
Mitäkö nyt? En tiedä, vielä. Valmista työpaikkaa ei ole odottamassa.
Kirjoittamista ja toimittamista edelleen? Paljon mahdollista, sillä olen kirjoittanut koko aikuiselämäni. Tykkään siitä, rakastan. Lisäksi se sattuu olemaan asia, jonka osaan. Mutta pidän oven auki myös jollekin, josta en vielä välttämättä tiedä tai jollekin, jota en osaa vielä edes haluta. Raja menee mielikuvituksessa. Ruotsalainen teinityttökin keksi juuri ratkaisun ikuiseen ongelmaan, miten saada litran jogurttipurkki tyhjäksi.
Kroonisen kireä päänahkani on alkanut antaa hieman periksi.
Myös kampaajani kiittää, luulen.
PS. Linkkivinkki. Laita idea kiertämään: https://www.avainklubi.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti