Kuin merta suulle suutelisi?

Marraskuussa 2011 listasin blogissani kolme asiaa, joita en ollut suuhuni pistänyt: 1. lipeäkala, 2. osteri ja 3. nahkiainen. Silloin lyhensin listaa syömällä nahkiaisen, ensimmäistä kertaa.

Kun luin Hietalahden kauppahallin uudesta elämästä Helsingissä ja siellä olevasta osteribaarista, tiesin, mihin liemeen itseni laittaisin. Menisin ja söisin ensimmäisen osterini. Osteribaarissa voisi aloittaa yhdestä. Ravintolassa ei kehtaisi tilata vain yhtä...

Ei kun Hietalahteen! Kalakauppa E. Erikssonin osteribaarissa oli tarjolla useampi vaihtoehto. Kysyin kalakauppias Juha Lindbergiltä, mikä kannattaisi valita elämän ensimmäiseksi osteriksi?

Lindberg vastasi heti, että Gillardeau. En väittänyt vastaan  Se oli vaihtoehdoista isoin ja kaunein ja maksoi neljä euroa kappale. Gillardeau-osterit tulevat kauppahalliin Ranskan Marennesista, jossa ne ovat kasvaneet siihen mennessä neljä vuotta.

Sain osterin eteeni, jonka kalakauppias oli juuri pannut päiviltään -eli katkaissut sen jalan ja irrottanut veitsellä kuorestaan. Tässä se nyt lepäsi, aavistus vinegretteä pinnalla. Olisiko sen syöminen kuin meren suutelemista suulle kuten ranskalainen runoilija Léon-Paul Fargue on väittänyt?

Gillardeau, ensimmäiseni.

Kalakauppias Juha Lindberg maustoi osterini vinegrettellä.

Kallistin kuoren suuhuni, pähkäilin hetken suutuntumaa ja rupesin pureskelemaan. Sitä riittikin, sillä osteri ei ollut pieni. Se muistutti hieman löysää simpukkaa - ei huono, mutta ei silti (pieneksi pettymykseksi) elämää suurempaa. Kun lopulta nielin osterin, vastaan tuli runoilija Farguen meri. Maistui kalalta ja mereltä.

Join vettä perään.

Todiste 1.

Todiste 2.

Ilmoitin Lindbergille olevani yhä hengissä, toisin kuin syömäni osteri. Entä montako osteria kalakauppias syö yleensä kerralla?

- Ehkä alle 20. Eipä niitä kukaan laske, Lindberg virnisti.

Lipeäkalasta, osterista ja nahkiaisesta on siis selätettynä kaksi. Onneksi jouluun on vielä pitkä matka!

PS. Linkkivinkki 1. Uskoo ken tahtoo, Ranskassa on kehitetty vuorokauden ympäri toimiva osteriautomaatti. Linkki artikkeliin löytyy tästä: http://www.speciales-gillardeau.fr/en/news
PS. Linkkivinkki 2. Ei kovin kaunista, eikä kannata kokeilla heti alussa. Youtube-video viimevuotisilta Hillsboroughin osterinsyönnin MM-kilpailusta Pohjois-Irlannista: http://www.youtube.com/watch?v=A8abU403gqY

Irti

Blogini nimi, Jotakin uutta, on tuskin koskaan ollut näin totta.

Irtisanoin itseni viikko sitten työpaikastani. Se oli ensimmäinen kerta, kun sanoin itseni irti vakituisesta työsuhteesta. Tämä työsuhde kesti kokonaiset 29 vuotta. Kyllä, sitoutunut työntekijä!
Harvoin kukaan, koskaan, missään on enää saman työnantajan palveluksessa 29:ää vuotta. Siinä ei ole mitään järkeä. No, minä olin tähän saakka. Nyt lähdin etsimään ja löytämään jotakin uutta.

En ole saanut koskaan mistään tekemisestäni niin paljon palautetta kuin tästä. Jokainen on onnitellut ja kannustanut.

Mitäkö nyt? En tiedä, vielä. Valmista työpaikkaa ei ole odottamassa.

Kirjoittamista ja toimittamista edelleen? Paljon mahdollista, sillä olen kirjoittanut koko aikuiselämäni. Tykkään siitä, rakastan. Lisäksi se sattuu olemaan asia, jonka osaan. Mutta pidän oven auki myös jollekin, josta en vielä välttämättä tiedä tai jollekin, jota en osaa vielä edes haluta. Raja menee mielikuvituksessa. Ruotsalainen teinityttökin keksi juuri ratkaisun ikuiseen ongelmaan, miten saada litran jogurttipurkki tyhjäksi.

Kroonisen kireä päänahkani on alkanut antaa hieman periksi.
Myös kampaajani kiittää, luulen.

PS. Linkkivinkki. Laita idea kiertämään: https://www.avainklubi.fi/