Lahja

Menin ja ostin lahjan.
Ostin sen Sinulle ja okei, pikkuisen siinä sivussa itsellenikin :)
Se on Toisenlainen Lahja. Ostin sellaisen ensimmäistä kertaa.

Lahja on ammatti. Kyllä, luitte oikein.

Avaan tähän tuoteselostetta, jotta tietäisitte, mitä saitte, ja mistä tässä oikein on kysymys:

"Naisten Pankin Ammatti-lahjasta saaduilla varoilla tuetaan kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon kehittämistä kestävän kehityksen periaattein. Ammatti-lahjan kaikki lahjoitukset ohjataan Naisten Pankin rahaston kautta perille kehitysmaihin."

"Lahjoitetuilla varoilla tuetaan kehitysmaissa
- naisten taloudellista toimeentuloa, osaamista ja oikeuksia parantavia hankkeita
- pienlainoja, ammattikoulutusta ja muuta yrittäjyyteen tähtäävää toimintaa sekä
- muita uusia, innovatiivisia naisten yrittäjyyteen tähtääviä pilottihankkeita."

Käytännössä Toisenlaisen Lahjan perillemenosta huolehtii Kirkon Ulkomaanapu.

Sinne meni, näppärästi tietokoneella.
Ja tilalle tuli - hyvä mieli!

Oikein leppoisaa ja mukavaa Joulua!

PS. Linkkivinkki: Vuoden loppuun asti ehtii kurkistaa, vaikka tästä:
http://www.arjenlöytöretkeilijät.fi/
ja katsoa, mitä kaikkea hauskaa on tapahtunut Turussa kulttuuripääkaupunkivuoden aikana.
Niin, sinnekin piti ehtiä...
Turku 365-teoksen taiteellinen johtaja, esitystaiteilija Meiju Niskala palkittiin muuten juuri valtion Suomi-palkinnolla.

Tomua & sokeria

Oletteko tehneet koskaan marenkeja? En minäkään, mutta nyt tehdään!

Nappaan ohjeen Keliakia-lehdestä, jossa kansanedustaja Outi Mäkelä (kok) esittelee yhtä lempiresepteistään: suklaisia marenkeja.Viereisellä sivulla hän, keliaakikko, toivoo, että jälkeenjäänyt ruokavaliokorvauksen taso saataisiin nostettua tällä vaalikaudella.
Minä, myös keliaakikko, toivon tekoja: go for it, Outi ja kumppanit!

Mutta hommiin:
Tarvitaan neljä valkuaista, 3 dl tomusokeria ja pieni ripaus suolaa. Mausteeksi ehdotetaan marianne-rouhetta sekä koristeluun tummaa suklaata ja paahdettua pähkinärouhetta.

Valkuaisia ja suolahippusta vatkataan kunnes seos pysyy astiassa, vaikka sen kääntäisi nurin. Tomusokeri lisätään vähitellen koko ajan vatkaten, kunnes vaahto on kiinteää ja kiiltävää.

Teen kaiken kuten on käsketty, katsokaa vaikka:

Todella kiiltää! Sitten lisätään karkkirouhe. Laitan mariannet teholeikkuriin, joka onkin muuten melkein kuulosuojainten paikka. Vaahto käsketään pursottaa kakuiksi leivinpaperille, ja kakut kuivata uunissa 75-100 asteessa kolme-neljä tuntia. Hillittömän pitkä aika!

Lopuksi marengit kastetaan suklaaseen ja pähkinärouheeseen. Taidan tyytyä pelkkään suklaaseen.
Näin tämän siis piti mennä.

Nyt jos tekisin toisen kerran perään, tekisin pari asiaa toisin.

En sitten pursottanut marenkivaahtoa vaan annostelin suurpiirteisesti isolla lusikalla. Tein marengeista turhan isoja, ja siksi ne myös vähän levisivät. Pellille mahtui vain yhdeksän.
Nyt keksin, että paperiset leivosvuoatkin voisivat toimia, mutta liisteröisikö sokeri paperin liian tiukasti marenkiin?

Joka tapauksessa maku on loistava, ainutlaatuisen marenkinen! Ei näistä nyt niin rumiakaan tullut.  Turha toivo, että säästyisivät jouluun...

Omalla vastuulla

Paljastetaan nyt sitten tämäkin.
En mielestäni ole potenut korkean- tai ahtaanpaikankammoa, mutta en ole ihan varma paternosterfobiasta.
Hieno sana. Keksin sen juuri.

Aivan aluksi kerrottakoon, että tämä on blogi, jonka päähenkilö tekee kaikenlaista kummallista ensimmäistä kertaa. Ja kasvaa siten ihmisenä.

Ammattini takia olen pyörinyt Eduskuntatalossa pitkälti toistakymmentä vuotta, mutta koskaan en ole jalkaani työntänyt sen legendaariseen paternosterhissiin. Kyllä, onhan se outoa.

Hissi on vuodelta 1930. Siinä yhteensä 12 hissikoria pyörii ketjuna hitaasti soikeata ympyrää. Paternosteriin hypätään vauhdissa eri kerroksista ja vauhdissa pois. Yhdessä korissa saa olla enintään kaksi henkilöä.
"Pater noster" on latinaa ja tarkoittaa "isä meidän". Hissi on siis kuin katolisen sormissa kulkeva rukoushelminauha. Never sleeps.

En tiedä, miksi en ole hypännyt koskaan sen kyytiin. Ehkä olen pelännyt, että loikkaisin liian hitaasti, ja jokin raaja rutistuisi jonnekin väliin ja menisi irtipoikki. Syntyisi sotkuista jälkeä vaaleille marmoripinnoille ja turhan isoja otsikoita omaan lehteen. Tai näkki ilmestyisi ja kidnappaisi salakäytävää pitkin maanalaiseen viemäriverkostoon. Kuka näistä tietää. Varmasti juuri tällaisista syistä EU on kieltänyt paternosterit. Eduskunnassa sitä saakin käyttää lähinnä henkilökunta ja omalla vastuulla.

Kerrotaan, että takavuosina eräs naisedustaja olisi pikkujouluaikaan väsähtänyt paternosteriin. Hissi oli pitänyt pysäyttää, jotta henkilökunta sai vedettyä edustajan hissistä pois. No, uskoo ken haluaa. Ihan omalla vastuulla.

Olisiko muuten jo syytä astua ombord?
Kiepsahdan kyytiin ykköskerroksesta ja lähden ylöspäin. Mitään käsitystä ei ole siitä, mitä tapahtuu ylimmän viidennen kerroksen jälkeen. Olen uhkarohkea ja jään ottamaan selvää.
Ja kas: hissikori siirtyy natisten sivusuunnassa vasemmalle ja lähtee alaspäin. Ennen ykköskerrosta seinään on kirjoitettu uhkaavasti ja versaalilla POISTUKAA, mutta miksi poistua juuri kun kaikki hauska vasta alkoi? Ei kun kohti kellaria!
Ykköskerroksen jälkeen tulee yllättäen täyspimennys: pohjapäädyssä ei ole minkäänlaista valoa! Onneksi hissi ei pysähdy, eikä näkkikään lopulta tule.

Seison kyydissä monta kierrosta. Ta-daa: paternoster on nyt korkattu.