Kultatöissä

Kävin Lemmenjoen kultamailla. Pääsin kokeilemaan, miltä tuntuu käsitellä vaskoolia ja minkälaista on vaskaaminen. Ensimmäistä kertaa.

Ei tullut hippuja ei, mutta tuli hienoja kokemuksia.

Menomatkalla venekyydissä Lemmenjoella paistoi syksyinen iltapäiväaurinko ja näytti paratiisilta, näytti tältä:

Lemmenjoella on kaivettu kultaa yli 150 vuotta. Harva työ on niin romantisoitua kuin kullankaivuu. Se johtuu tietenkin siitä, että ollaan etsimässä aarretta. Itse työ on rankkaa: lapioimista sään armoilla, huonoja työasentoja, käsien liottamista jääkylmässä vedessä, eikä varmuutta palkasta.

Opin kultatöiden ja sanaston alkeita. On monenlaisia hippuja, jotka määritellään painon mukaan. Hengetön on alle puolimillinen kimallus, jonka silmillä nippanappa erottaa vaskoolin pohjalta. On jopa minihengettömiä. On rännejä ja niiden pohjalle aseteltavia rihloja eli käytännössä hippujen pyydyksiä. On kivien pesua, jotta niiden kylkiin jääneet hengettömät saataisiin talteen. On sekä tietoon että tuuriin perustuvaa käsitystä siitä, mitä pengertä kannattaa kaivaa. Punervat kerrostumat maa-aineksessa kertovat rautamalmista, joka taas juoruaa hipuista ja kullasta.

Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Valitettavasti.

Ensivaskaukset. Ei oikein heti suju.

Muutaman hiekkaerän vaskauksella minusta ei tullut tietenkään osaajaa. Olisin saanut yhden vaskoolin tyhjentämiseen kulumaan puronvarressa tunteja. Jätin aina vähän kesken ja pyysin taitajaa tyhjentämään vaskoolin viimeiset hiekat, kun en luottanut taitooni vangita mahdolliset vaskoolin pohjalla piileskelleet hengettömät. Ei ole siis kärsimättömän hommaa. Suosittelen silti ehdottomasti kokeilemaan, jos siihen avautuu tilaisuus.
Muutamasta vaskatusta hiekkaerästä ei löytynyt hippuja, mutta löytyi muutama punainen granaatin siru. Kooltaa ne olivat noin puolet nuppineulan nupista, eivätkä riitä vielä korumateriaaliksi.
Vai siirtyisinkö kullan sijasta sittenkin granaattiin...

Suurennettuja granaatin siruja.

Linkkivinkki 1: Lapin Kullankaivajain liiton sivuilla on keskustelupalsta, jossa vanhat parrat vastaavat aloittelijoiden kysymyksiin. Linkkiin tästä: http://lkl.keskustelu.info/index.php

Linkkivinkki 2: Petronella alias Sylvia Petronella Antoinette van der Moer oli hollantilainen nuori nainen, joka toimi kullankaivajien apukokkina Lemmenjoen Morgamojalla vain muutaman viikon loppukesällä 1949 ennen kuin joutui Suojelupoliisin karkottamaksi. Petronellasta tuli kullankaivajien rakastama kultamaiden legenda. Hän kuoli viime tammikuussa Yhdysvalloissa 90-vuotiaana. Tytär sirotteli osan Petronellan tuhkasta viime kesänä tunturiin ja Inarin hautausmaalle Pyrkyreiden palstalle. Lapin Kullankaivajain Liitto on nimittänyt Petronellan postuumisti liittonsa kunniajäseneksi.
Niin ikään viime kesänä yhdysvaltalainen Jenny O´Connel patikoi Petronellan jalanjälkiä Lapissa ja piti päiväkirjaa, jonka löytää tästä: http://findingpetronella.com/

Punaisessa halpakyydissä

Tämä näkymä on jo aika monelle tuttu. Tämän näkymän saa eteensä, mahdollisesti tunneiksi, jos istuu OnniBus.comin kyytiin. Päätin istua, ensimmäistä kertaa.

OnniBus.com aloitti kaukoliikennöinnin Suomessa uudella rytinällä heinäkuun alussa ja kuoppasi samalla vanhan firmanimensä Onnibus Oy:n. Onnibussille oli käynyt varsin onnellisesti: skotlantilaisen kuljetusalan miljonääriyrittäjän Sir Brian Souterin ja perheensä omistama Souter Investments halusi sijoittaa OnniBus.comin toimintaan sievoisen summan.Tämän jälkeen bussiyhtiö pystyi tilaamaan 15 tuliterää kaksikerrosbussia. Niihin hujahti 7,5 miljoonaa euroa. Nyt bussit liikennöivät Suomessa 11 kaukoliikennereitillä. Neljä Onnibussin kanssa yhteistyössä ollutta ja siitä lähtenyttä liikennöitsijää perustivat puolestaan OnniExpressin viime keväänä.

Uusinta ja omituisinta tässä Sir Brianin sponsoroimassa kyydissä on se, että verkosta ostettavat bussiliput ovat melkein ilmaisia, maksavat halvimmillaan yhden euron. Tämä on nyt sitä kilpailua. Btw: vetereeneille luvataan ilmaiskyyti.

Lähdin käymään Helsingistä Pieksämäellä ja halusin testata samalla OnniBus.comin. Pieksämäelle asti bussin reitti ei kulkenut, mutta Mikkeliin asti pääsisin. Nappasin menopaluuliput netistä hintaan viisi euroa per suunta. Matka-aikaa oli luvassa kolme tuntia, kun moni junavuoro ajaa matkan vain noin varttia nopeammin, mutta noin kymmenkertaisella hinnalla.

Helsingistä lähdettäessä vasemmalla Eduskuntatalo...

E-kirja on loistava matkakirja.

Myöhäisin paluuvuoro Mikkelistä Helsinkiin oli viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Matkatavaroita odottamassa.

En rupea selostamaan bussimatkan jokaista risteystä, mutta ynnään matkan plussat ja miinukset.

Itse matka sujui näppärästi, ongelmitta ja tuntui turvalliselta. Osuuksien kuljettajat (Heinolassa kuljettajavaihdot) vaikuttivat ammattilaisilta. Tälläiselle suhteellisen pienelle naiselle bussin istuin oli mukava, mutta pitkille miehille matkanteko voi olla puuduttavaa, koska penkinvälit ovat aika lyhyet. Tila pienenee yhä, jos edessä istuva haluaa kääntää istuimensa takanojaan. (Siitä voi esittää ystävällisen vastalauseen.)

Bussin langaton verkko toimi kohtuullisen hyvin. On turvavyö (pakollinen), wc ja tehokas ilmastointi (täytyi lisätä vaatetta). Roskille ei ole mitään paikkaa, ja kuljettaja kiersikin jakamassa halukkaille roskapusseja. Sähköpistoke löytyy, mutta sitä ei välttänättä hoksaa, jos ei tiedä mistä etsiä. Se löytyy vierekkäisten istuimien välistä, alhaalta, etupuolelta.

Paluumatkalla kyytiä Helsinkiin janosi Mikkelissä muutama liputon matkustaja, mutta kuljettaja tarjosi kysyjille ei-oota, koska bussi oli täynnä. Helsinkiin saavuttiin viisi minuuttia etuajassa kahden tunnin ja 55 minuutin ajon jälkeen. Kiasman-päätepysäkillä bussia odotti pari apulaista valmiina auttamaan matkatavoiden purkamisessa.

Miten pitkään sitten Sir Brian kyydittää melkein ilmaiseksi? Hyväntekeväisyyttä tämä ei ole. Luulen, että hullunhalpojen matkojen sisäänajon jälkeen liput alkavat kallistua. Pakkohan niiden on.

Sir Brian Souterista vielä sen verran, että hän on rahoittanut Skotlannin kansallispuoluetta ja tunnetaan homovastaisista näkemyksistään.

Läppäritohtorilla

Käväisin juuri tohtorilla. Lähdin vastaanotolta tyytyväisenä, ja tuumasin jälleen kerran, että on Suomi aika mainio maa. Kävin nimittäin läppäritohtorilla.

Läppärilläni oli ongelma – ja sitä kautta minulla. Asentamani ilmainen virusohjelma oli ehtinyt hetkeen, jolloin sen mielestä iltalypsyn aika olisi ohi ja pitäisi siirtyä eteenpäin kassan kautta. Olin eri mieltä. Poistin ohjelman koneeltani. Se ei kuitenkaan suostunut häätöön vaan tarrasi kiinni kuin takiainen. Samalla se pystyi estämään muiden virustorjuntaohjelmien asennuksen. Kiero pirulainen.

En onnistunut pääsemään ohjelmasta eroon omin avuin. Soittaisinko ammattilaisen kotikäynnille vai mitä tekisin?

Sitten muistin läppäritohtorin. Lähtisin käymään läppäritohtorilla, ensimmäistä kertaa.

Läppäritohtori on HelMetin (eli pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen kirjastoverkon) tarjoama palvelu, josta voi nauttia, jos kannettavassa tietokoneessa on laitteisto- tai ohjelmisto-ongelmia. Läppäritohtorille voi varata ajan kuin mille tahansa lääkärille. Poikkeuksellista tällä vastaanotolla on se, että palvelu on ILMAISTA.

Läppäritohtori ottaa vastaan Helsingissä Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla, paitsi heinäkuussa, jolloin verstas on kiinni. Tietysti läppärini tarvitsi apua heinäkuussa. Ei hätää, sillä tohtori oli siirtynyt täksi ajaksi Mannerheimintien toiselle puolelle Pääpostitaloon, Kirjasto10:een. Onnistuin saamaan ajan samalle päivälle.

Läppäritohtori Filipe Nkodia läppärin kimpussa.

Kirjasto10:ssä minua odotti Filipe Nkodia. Filipe opiskelee Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa Itc-tukihenkilöksi. Hän toimii myös lingalan, portugalin ja ranskan kielen tulkkina ja puhuu lisäksi suomea, englantia, espanjaa ja vähän italiaa.

Kauan ei ns. nokka tuhissut kun Filipe oli häätänyt läppäristä hankalaksi heittäytyneen virusohjelman. Filipen neuvosta läppäriini asennettiin toinen virustorjuntaohjelma kuin se, jota olin harkinnut. Edelleen ilmainen, silti toimivaksi ja riittäväksi todettu.

Läppäritohtori auttaa viikossa noin 20-30:tä asiakasta. On siirretty tietoja puhelimesta tietokoneelle, päivitetty tietokonetta tai ohjelmoitu kokonaan uudelleen. Äskettäin monelle tuotti erityistä päänvaivaa, kun Windowsin XP-käyttöjärjestelmän tuki päättyi.

- Usealle asiakkaalle  asennettiin uudempi versio, Windows 7 tai 8. Meillä saa myös Linuxin päivitettyä, Filipe kertoo.

Jotkut ovat pöllähtäneet paikalle paniikissa koneineen ilman ajanvarausta. Juuri äsken sai ensiapua esimerkiksi nuori asiakas, jonka kone oli hyytynyt täysin sisääntyönnetystä muistitikusta. Ja läppäri heräsi henkiin.

Kaupunkiverstaan (avautuu jälleen 1. elokuuta 2014) läppäritohtorille voi varata aikaa numerosta 09-3108 5900. Heinäkuussa varausnumero Kirjasto10:een on 09-3108 5231.

PS. Linkkivinkki. Tiedätkö, että kirjastosta voi lainata kaikenlaista, esimerkiksi teltan tai kuormapyörän?! Kirjastot eivät todellakaan enää vain lainaa kirjoja. Katso tästä, mitä kaikkia palveluja HelMet tarjoaa esimerkiksi Lasipalatsissa sijaitsevassa Kaupunkiverstaassa: http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaupunkiverstas/Palvelut

Printattua

Printattu rannerenkaani.

Olisi väärin sanoa, että 3d-printtasin elämäni ensimmäistä kertaa. Minä printtautin.
Ihastelin vieressä, kun hollantilainen Ultimaker-printteri ujelsi. Huvittavaa, että 3d-printterillä on ihan perusprintterin ääni.

Sessioon meni viisi tuntia, mutta oma vika: valitsin liian monimutkaisen mallin.

Aloitetaan alusta.

Olin nippa nappa nähnyt ensimmäisen 3d-leffani, kun alettiin jo puhua 3d-printtauksesta. Halusin tietää, mitä se on. Printtaus on mahdollista Lasipalatsissa, josta löytyy Helsingin kaupunginkirjaston Kaupunkiverstas. Sen 3d-printterille kuka tahansa saa varata aikaa.

Kaupunkiverstaan printteri on paahtanut nyt jo noin vuoden, joka arkipäivä. Sitä on käytetty kolmenlaisiin töihin: on printattu jostakin puuttuvia varaosia, omia prototyyppejä tai esimerkiksi juuri koruja. Printattu on myös lautapelin nappuloita ja nukkekodin huonekaluja. You name it.

Kaupunkiverstaalla printattua.

Minä halusin printtauttaa rannerenkaan. Halusin nähdä, voiko printteri saada aikaan muovista jotakin keyvttä ja kaunista.

Varasin ajan. Mallin olin jo valinnut Thingiversin sivuilta, ks. tästä: thingiverse.com Jos olisin halunnut opetella muotoilemaan itse, oikea osoite siihen olisi Tinkercad.com, tästä: tinkercad.com

Malli oli hankala siksi, koska korussa oli paljon reikiä, mutta mitä sitten? Kunhan kokeillaan ja katsotaan, mitä tulee. Kaupunkiverstaan porukka oli mukavaa ja auttavaista, enkä olisi osannutkaan tehdä muuta kuin katsoa sivusta.

Näytän kuvilla:

Tämä oli päämääränä.

Tässä printteri "valaa" perustukset.

Alkaa jo vähän hahmottua.

Kone printtasi kuvioon paljon tukirakenteita. Ne saa pihdeillä pois.

Ta-daa, Vihdoin, 4 tunnin ja 59 minuutin, jälkeen printteri hiljenee.

Kuten näkyy, renkaan sisäpuolen reiät ovat ummessa. Kaiversin palat pois pihdeillä. Viimeistellympi rengas tämän blogin alkukuvana.

Printteri käytti PLA-muovia (biohajoavaa, tehty maitohapoista). Materiaalia kului yhteensä 2,79 metriä, ja painoa rannerenkaalle tuli 22 grammaa.

Värejä oli tarjolla montakin, mutta valitsemani hieman hohtava väriton muovi vaikuttaa sopivan hyvin nimenomaan koruihin.

Lopputulos vaan ei ollut vielä täydellinen.

Printteri rakensi monen reiän kohdalle tukirakennetta. Sain repiä niitä irti pihdeillä puolisen tuntia. Lisäksi päällysreunasta tuli aaltoileva (!) Renkaasta tuli myös liian pieni, kun valitsimme epähuomiossa mallin S-koon.

Seuraava onkin jo - uskon niin - virheetön ja mahtuu käteen!

Projektista oli jäljellä enää laskun maksu.

Hinta oli 40 senttiä - sama kuin paperikopion hinta!

Saa nähdä, omistanko joskus 3d-printterin. Olen kuullut arvion, että se on joka perheen toivejoululahja jo viiden vuoden päästä.
3d-printtauksessa vain mielikuvitus on rajana - ja printataanhan nyt jo ruokaakin!
Ei kovinkaan pitkän ajan päästä 3d-printtaaja on samanlainen käsityöläinen kuin suutari tai ompelija. Mennään ja tilataan, mitä tarvitaan, jos ei itse osata tehdä.

Btv: Kaupunkiverstaan puhelinnumero on 09-310 85900, josta vastataan arkipäivisin klo 9-18.

Lisäys 18.6.2014: Tämä, vielä viimeistelemätön, oli seuraava kokeilu. Tämä mahtui jo käteen.

Tukirakenteen irrottaminen vei aikaa ja toi sormiin haavoja...

Päivä ilman tuolia

Huomasin istuvani päivästä aivan liian monta tuntia.
Se vaivasi.
Ipad on vain lisännyt istumista.
Eikö voisi välillä seisoa?
Kyllä voisi! Päätin seisoa kokonaisen päivän, pitää elämäni ensimmäisen tuolittoman päivän.

Tuumailua

Sain idean alkuviikosta - jolloin sormeilin ipadia vaihteeksi seisten - kun samaan aikaan TV1:ssä tuli Prisma Studio.
Kuin telepatiana Prisma esitti jaksoa, jossa esiteltiin kolmikko, joka tipattoman tammikuun sijasta oli viettänyt tuolittoman tammikuun.

Minä aloitin pienemmin: ihmiskokeeni kestäisi päivän.
Se oli eilen.
Asetin säännöt: istuminen on kiellettyä (paitsi vessassa), mutta kyykky ja makuu sallittuja.

Nojailua

Ja näin se sujui:

9.00 Ylös ja aamiaiselle.
Aamiaisen kanssa ei ole ongelmia, koska korkeakin pöytä löytyy huushollista. Oma isä nikkaroi 80-luvulla sellaisen puhelinpöydäksi. Lankapuhelinta ei enää ole, mutta pöytä on, ja se on juuri sopivalla nojailukorkeudella lukea päivän lehti verkosta.
11.30 Lonkkiin nojailua. Jalkoja ja jalkapohjia kuumottaa. Veri kiertää kunnolla, suorastaan jyskyttää.
12.30 Vähän tuntuu polvissakin. Kyykkykirjoitan ipadilla.
14.30 Kauppareissulla. Ystävän tekstari kannustaa tekemään yllätyskyykkyjä - kuten tv:n Siskonpedissä. Ehkä en - ainakaan kaupassa.
15.30 Myöhäistä lounasta, seisten.
17.00 Tästä tulee pitkä päivä.
Siivoilua, pyykkäilyä. Kahvia ja palkintojäätelöä ihmiskokeen kunniaksi.
19.00 Oikea polvi rusahtelee vienosti kyykistyessä. Aivan selvästi nykyihminen ei ole luotu pitkiin kyykkyistuntasessioihin. Kun nousen seisaalleen, jaloissa pistelee. Myös alaselässä tuntuu pientä pistoa.
20.30 Päivä ON pitkä.
21.00 Päinmakuuta tv:n ääressä. Nyt ei viitsi nojailla.
22.00 Morsea TV1:ssä, edelleen makuulta.
23.30 ja tunnen sen! Ihmiskoe päättyy. Ei uusia tuntemuksia. Unta ei tarvitse houkutella. Jalkoja polttaa.



Tottumista.

Loppupäätelmä: Tämä oli hyvä kokeilu, ja uskon seisovani jatkossa enemmän kuin ennen.Tätä kirjoitan nyt istuen, mutta periaatteessa voisin rakennella myös seisomiselle oikean kirjoituskorkeuden. Seisominen on selvästi energisoivampaa kuin istuminen.
Vielä seuraavana päivänä jalkaterät hohkaavat lämpöä.
Tähän ei tarvittu edes avantoa!

PS:Linkkivinkki: Ihmiskokeeseen inspiroinut Prisma Studio Ylen Areenassa. Huom. Katsottavissa enää 24 päivää: http://areena.yle.fi/tv/2121963
PS2: Huonekalumarkkinoille pitäisi saada nojailutuoleja!