Perjantaina 16. marraskuuta suomalaiset jakoivat toisilleen toista kertaa mitaleita.
Ensimmäinen kerta oli viime vuoden marraskuussa, kun esitystaiteilija Meiju Niskala oli pitänyt TEDx Helsinki -tapahtumassa esityksen. Eikä ihan minkä tahansa esityksen. Sen päätteeksi Niskala oli jakanut 700 kuulijalleen mitalit ja antanut tehtävän: Antakaa mitali sellaiselle puolitutulle tai tuntemattomalle kanssakaupunkilaiselle, joka tekee toisten arjesta merkittävän. Joka jakaa valoa ja iloa ympärilleen. Joka ei mene sieltä, missä aita on matalin.
Muutama vuosi aiemmin Niskala oli ollut Sveitsissä, Luzernissa, ja tutustunut kaupunkiin konkreettisesti sattumamenetelmällä, noppaa heittäen. Tietyllä noppaluvulla käännytään tietystä kohtaa vasemmalle tai oikealle, ja määritetään koko reitti noppaa heittäen. Sillä tavalla voi edetä ihan minne tahansa.
Noppa on johdattanut Niskalan kirpputoripöydän ääreen, joka oli täynnä myytäviä mitaleita. Niskala katsoi kohtalokseen, että hän ostaisi pöydän tyhjäksi. Niskala kuljetti lastin Suomeen. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä mitaleilla tekisi.
Niskala piti muutamaa mitalia laukkunsa pohjalle siltä varalta, että keksisi tarkoituksen. Vielä samana vuonna Niskala istui pikajunassa, jonka konduktööri oli kuuluttanut matkakohteen ja työtoverinsa niin erityisellä ja hauskalla tavalla, että vaunu hytkyi naurusta.
Silloin Niskala keksi: tätä miestä pitää kiittää tavasta, jolla hän tekee työnsä! Nskala ehdotti kanssamatkustajille, että he yllättäisivät ja mitaloisivat konduktöörin kiitokseksi. Niin tehtiin ja huudettiin päälle kolme kertaa "huraa".
Minäkin halusin osallistua Mitalipäivään - ensimmäistä kertaa.
Halusin antaa mitalin lähikioskini yrittäjälle, aina aurinkoiselle Saija Laurilalle, jolta heltiää jokaiselle asiakkaalle lämmin sana tai kaksi, ekstrahuomiolta tuntuva hetki.
"Sinä pelastit mun päiväni! Itkettää ja naurattaa samaan aikaan", Saija huokaisi saatuaan mitalin rintapieleensä. No, liikutti tilanne yhtä lailla mitalin antajaakin!
Sen päälle otettiin kuva laitettavaksi Facebookin Mitalipäivä-sivulle. Saija tarjosi kahvit. Fb-päivitys keräsi paljon tykkäyksiä, mikä tahtoo sanoa, että moni muu oli kanssani samaa mieltä: Saija on kiitoksen ansainnut.
Vielä yksi juttu.
Se tapahtui viikkoa aikaisemmin. Ajattelin juuri Mitalipäivää kävellessäni bussipysäkille. Pysäkillä törmäsin tutunnäköiseen nuoreenmieheen. Hän oli toinen niistä kahdesta henkilöstä, joita olin haastatellut lehteen vuosi sitten Mitalipäivä-mitalin saajina. Nyt tämä nuorimies oli muuttanut naapuritaloon.
Maailma on suuri ja pieni.
PS. Linkkivinkki: Meiju Niskala ja Mitalipäivän synty: http://www.youtube.com/watch?v=hsAe7EZJzzI
