Hiljaisuuden kappeli?

Kampin kappeli

-  Pitääkö täällä olla hiljaa? seitsemässäkympissä oleva mies kysyy vaimoltaan normaalivolyymillä. Oli puhunut jo aiemmin ja jatkaa normaaliäänellä. Vaimo yrittää supattaa.

Olemme Kampissa, Hiljaisuuden kappelissa, joka avattiin kuun vaihteessa.
Kaikki tuntuvat olevan paikalla ensimmäistä kertaa, mikä tarkoittaa myös sitä, että ihmisiä lappaa koko ajan sisään ja ulos. Ei "hiljentyäkseeen" vaan ihmetelläkseen, turisteina. Kappeli ei ole edes kovin iso, joten otan osaa, jos joku yrittää tulla tänne rauhoittumaan. Ainakaan kesällä ei ihmisvirta lopu.

Puusepän tyttärenä tunnen olevani oikeassa paikassa, koska kappeli on tehty kokonaan puusta. Se on itse asiassa kuin jättimäinen puinen leikkuulauta, joka jatkuu, kaartuu ja jatkuu.
Voikohan puu alkaa jossain vaiheessa elää seinissä?

Puu ei juuri tuoksu. Kun vuosia sitten käväisin pienessä verstaassa eteläisessä Helsigissä (kyllä, kantakaupungissa voi olla sellainen), ei tarvinnut kuin astua kynnyksen yli, niin kyynel ui silmään. Syy oli kutterin tuoksu (kutteri = höylälastu). Isällä oli ollut puusepän verstas, ja tuoksu nousi vuosikymmentenkin jälkeen muistista sekunnissa.
Kappelin runko on mäntyä, sisäpuoli kaarelle jyrsiittyä terveleppälankkua, penkit massiivisaarnea, ja ulkoverhoilu on tehty taivutetusta kuusirimasta.

No niin, ihmisvirta jatkuu. En viitsi istua penkissä kauempaa. Kaunis tämä on, kova ja herkkä. Kappelilla on varmasti tarvitsijansa.

- Kattokaa tänne, samainen mies käskee seuruettaan. On valokuvien aika!

Kappelin avaaminen on osa Helsingin kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa. Kappelin on  suunnittellut arkkkitehtitoimisto K2S Oy. Arkkitehti Mikko Summanen toimi pääsuunnittelijana. Rakentamisesta on vastannut Helsingin seurakuntayhtymä.
Kappelilla tuntuu olevan monta nimeä. Virallinen nimi on Kampin kappeli, mutta sitä kutsutaan myös Kampin hiljentymisen kapppeliksi ja Hiljaisuuden kappeliksi. Viimeksi mainittua tosin löytyy jo yksi kappale Espoosta.
Miksiköhän se ei ole yksinkertaisesti Puukappeli?

Kappeli on avoinna arkisin kello 7-20 ja viikonloppusiin kello 10-18.
Menkää  ja olkaa hiljaa!

Kesäkuun lauantaina 2012

PS.Linkkivinkki. Ovatko Pinterestin kuvaseinät tuttuja?
Alta löytyvästä linkistä löydät paljon kaunista puusta tehtyä.
http://pinterest.com/search/?q=wood

Baanalle!

Kaikki olivat lähteneet tänään baanalle. Minä myös! Ja kaikki - en vain minä - olivat siellä ensimmäistä kertaa.

Erehtymisen vaaraa väylästä ei ole.

Baanalla oli siistiä ja avaraa. Ja mikä hauskinta: baanalla hymyiltiin!

Baana on siis Helsinki-päivänä Helsingin sydämessä avattu kevyen liikenteen väylä, joka rakennettiin satamaan vievän junaradan tilalle. Se kulkee osan matkaa kuilun pohjalla.
Baana alkaa Ruoholahdesta ja loppuu Mannerheimintien ääreen Kiasman päätyyn, josta matkaa pääsee jatkamaan pyörätietä muun muassa Töölönlahdelle.
Pikantti yksityiskohta on, että punainen asfalttiväri on loppunut kuulemma koko Euroopasta, ja jossakin kohtaa punainen kaista muuttuikin normaaliharmaaksi.
Tälläiseltä siellä näytti:

Ruoholahden päässä.

Baana kulkee kuilun pohjalla.

Punaista asfalttiväriä riitti vielä tässä.

Lainaan tähän parit faktat Helsingin kaupungin nettisivuilta:
Baanalla on pituutta 1,3 kilometriä, keskileveyttä 15 metriä. Se on myös viherväylä, jonka varrelle on istutettu 200 puuta, paljon pensaita, köynnöksiä ja monivuotisia kukkia. Koko komeus maksoi neljä-viisi miljoonaa euroa.

Baanalla voi siis ajaa pyörällä, kävellä, pelata korista, petankkia tai pöytätennista ja skeitata. Voi siellä istuskella penkeilläkin tekemättä mitään.

Baanalla pelataan ja skeitataan.

Kävin siis ajelemassa baanan päästä päähän, hitaasti rullaten ja välillä valokuvaten. Baanalla oli rento tunnelma, ja siellä tehtiin yhtä aikaa monta eri asiaa. Koriskentällä oli peli menossa.

Minulle baana olisi aivan loistava työmatkareitti Lauttasaaresta keskustaan. Baana kun loppuu aivan työpaikkani kulmalle.

Baanan vaarallisin kohta on sen itäpäädyssä, kun tunneli alittaa Mannerheimintien. Tunnelin suulla risteää Mannerheimintien suuntainen kävelytie. Mälleiltä tuskin vältytään, jos ihmiset ajavat tunnnelista liian lujaa. Alla kuva paikasta. Menkää varovasti!

Tässä pitää olla tarkkana.

Toinenkin asia vilahti mielesssä. Vaikka baanan varrella on valopylväät, voiko baanalla naiskulkijaa alkaa pelottaa pimeinä syysiltoina? Toivottavasti pelkoon ei tule syytä.

PS. Linkkivinkki: Alapuolelta avautuvasta linkistä pääset Helsingin, Espoon ja Vantaan pyöräily- ja ulkoilukarttoihin. Kivaa fillarikesää!
http://www.ulkoilukartta.fi/