Lumimuumi

Viikko sitten sunnuntaina Helsingin Sanomissa julistettiin kevätlumiukkokilpailu, ja tiesin heti, kenen puoleen kääntyisin.

Juoksutin lehden sivun taloyhtiössäni asuvalle Peterille, joka on melkein taiteilija, ja sanoin, että voisin puolestani ryhtyä manageriksi.

Kevätlumiukkokilpailuun osallistuvan kilpailijan manageriksi, ensimmäistä kertaa! Muistaakseni olen varoittanut, että näihin blogini "ensimmäisiin kertoihini" voi sisältyä myös kummallisia ensimmäisiä kertoja. Tämä on juuri sellainen.

"Kaunein kevätlumiukko 2012" -kilpailun säännöt olivat selkeät: piti rakentaa viimeisistä lumenrääppeistä mahdollisimman hieno lumiukko, ja ottaa kiireesti kuva tekeleestä ennen kuin kevätaurinko sen sulattaa.

Tiesin, että jos Peter suostuu kisaan, Peter tekisi kevätlumimuumin. Muumin hän rakensi jo pari talvea sitten. Muumilla oli silinteri päässä. Se ei vain näyttänyt Muumilta vaan oli Muumi.

Aikaa olisi vain vajaa viikko. Peter innostui oitis kilpailusta, mutta sanoi heti, että samana päivänä ei ehtisi. No hätä. Aikaa olisi vielä.

Maanantaina ei näkynyt pihalla vielä mitään, eikä tiistaina. Keskiviikkona aloin jo vähän huolestua: Muumista ei ollut tietoakaan. Torstai olisi viimeinen kisapäivä. En ryhtynyt kuitenkaan hoputtamaan kilpailijaa, vaikka se tosin nimenomaan taitaisi kuulua managerin toimenkuvaan.
Torstaina sain Peteriltä sähköpostia töihin:
"Lumiukko (Muumipappa) just rakennettu ja kuvattu, deadline on tänä iltana. Niin se pitää ollakin: yleensä parhaita ja tuoreita ovat viimetingassa tehdyt", kirjoitti Peter ja kertoi laittavansa kuvan illalla sähköpostilla kilpailuun.

Jess! Manageri on tyytyväinen. Tässä Peterin rakentama ja kuvaama After ski -Muumipappa:

Itsekin olisin halunnut ottaa kuvia lumimuumista ja lumitaiteilijasta, mutta aurinko pirulainen teki temput: Muumi oli ollut seuraavana aamuna jo hötöä. Ei ollut mitään kuvattavaa!
Mutta Peterpä rakensi uuden, tässä:

Ja tässä taiteilija ja Muumi:

Peter kertoo toki tietävänsä, että kaikkien muumien copyrightit ovat Japanissa, mutta saa niitä rakentaa (vaikka lumesta), kuvata tai piirtää - tosin ei kaupallisessa mielessä.

Peter on muuten 1970-luvulla tehnyt töitä mainostoimistossa kuvaaja Per Olov Janssonin kanssa.
"Prolle on Toven veli! Hehän keksivät hahmot ja piirsivät niitä yhdessä muistaakseni jo 1940-luvulla, Peter kertoo.

Sitten tuli tämä päivä, ja HS kertoi kilpailun tulokset. Manageriakin jännitti.

Kilpailuun osallistui jopa 124 työtä.
Tämä kevät ei ollut lumimuumin. Voiton vei lumidesantti.

Hieman olen kyllä eri mieltä kilpailun tuomariston kanssa, sillä aivan selvästi sitä oli kiehtonut aiheen postmoderni lähestymistapa, vaikka kilpailu etsi kauneinta kevätlumiukkoa. Voittopuolisesti lehteen päässeillä lumikuvatuksilla oli jollakin tapaa nyrjähtynyt ilme. Ne eivät olleet sillä tavalla kauniita kuin lumimuumi oli.

Peter otti tulokset tyynesti ja sanoi arvanneensa, ettei Muumi voita. "Työt olivat hienoja", hän arvioi kilpailun tuloksia paljon diplomaattisemmin kuin manageri.

Kuka tietää, ehkä ensi vuoden lumesta Helsingin Lauttasaareen kohoaa kokonainen Muumilaakso!

PS.Tälläistä lumitaidetta syntyi Lapissa tänä talvena: http://lapland-snow-design.blogspot.com/

Huutava tarve

Huuto.netissä oli jo lähemmäs 1,6 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää, ennen kuin minä avasin tämän huutokauppakamarin ovet.
Aivan, nyt vasta!
Minulla on myytävää, josta aion yrittää päästä eroon ensimmäistä kertaa nettihuutokaupassa.

Luulin aluksi myyväni jotain aivan muuta mitä lopulta päädyin myymään. Kävi nimittäin niin, että ostin kotiini tuoleja, jonka jälkeen minun piti heittää hyvästit edeltäjille, kuudelle mustalle tuolille.
Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että kerrostalossani erään vanhemman rouvan tyttärentytär etsi juuri samalla hetkellä mustia tuoleja, ja tarpeet kohtasivat täydellisen oikealla hetkellä.
Tämä tapahtui sen ansiosta, että on vielä onneksi kerrostaloja, joissa ihmiset puhuvat toisilleen.

Minun piti siis alkaa kehittää uutta myytävää.
Sehän löytyi helposti.

Ullakolla seisoi pölyä keräämässä tarpeeton puinen, musta, romanttishenkinen pystynaulakko noin 1970-luvulta.
Sillä olisi, pienen puuteroinnin jälkeen, vielä missiota jonkun vaatepuuna.


Rekisteröidyin Huuto.nettiin viikonloppuna ja loin varmaan jo elämäni 574:nnen käyttäjätunnuksen ja salasanan. Laadin ytimekkään sekä umpi(hullun)rehellisen kuvauksen myytävästä tavarasta Naulakot ja vaatetelineet -osastolle. Otin valokuvia kännykällä.
Hieman vatvoin hintaa, mutta päädyin neljäänkymppiin, euron minimikorotuksella.
Huomasin vasta ilmoituksen lähetettyäni, että täydelliseen lopputulokseen pääseminen olisi edellyttänyt Huuto Plus -palvelun ostamista ja sitä kautta ilmaista ns. listakuvaa. Nyt kuva naulakosta löytyy vasta otsikkolinkin avaamisen jälkeen. Nooh, tämä amatöörille suotakoon.
Tältä se nyt sitten näyttää.

Toistaiseksi kukaan ei ole löytänyt vielä sisäistä tarvettaan mustaan, puiseen, romanttishenkiseen pystynaulakkoon, mutta aikaa huutokaupan sulkeutumishetkeen on vielä melkein kaksi viikkoa.
Ilmoitusta on käyty lukemassa parikymmentä kertaa, josta pari täytyy ottaa omaan piikkiin.
Samaan aikaan ko. sivuilla kaupitellaan 108:aa muuta naulakkoa tai vaatetelinettä, mutta ei kovin monta puista, romanttishenkistä pystynaulakkoa.
Onneksi ei tarvitse sentään myydä piharakennuksia ja aitoja, sillä niillekin Huuto.netissä näyttää olevan oma osastonsa.

Niin, olisiko muuten huutavaa tarvetta? Puiselle, mustalle, romanttishenkiselle pystynaulakolle?
Yst. vast. kommenttiosioon!

PS. Linkkivinkki
Täältä löytyy mahdollisimman monen suomalaisen kirpputorin tiedot: http://www.kirppikset.info/
PS2. Tasan 12 tunnin kuluttua tämän blogin julkaisemisesta musta, puinen, romanttishenkinen pystynaulakko on myyty, huutokauppakohde suljettu, tavara ja raha vaihtaneet omistajaa ja - mikä parasta - sekä ostaja että myyjä ovat tyytyväisiä.